Pelko

Joskus pelko siitä

Että en riitä

En onnistu

En ole tarpeeksi

Mustaa mieleni.

Tunteesta on vaikea päästä eroon

Kun se kasvaa tarpeeksi suureksi.

Mutta kun sinä pidät minua sylissä

Tiedän

Että sinulle riitän

Juuri tälläisenä.

Kiitos ettet anna mieleni mustua. 

Vuosi sitten

Takkatuli ja punaviini

lämmittivät poskiani.

Minun käteni

lähellä sinun kättäsi.

Maailmassa vain me kaksi.

Tunsin olevani enemmän elossa,

kuin milloinkaan.

Sinun suudelmasi,

sytytti tulen sisälläni.

Ja minä tiesin, 

tässä minun kuuluu olla.

Sinun kanssasi, sinun omasi, sinun.

Koti

Maataan

Kotiaan

Perhettään

Ja kaikkea mitä omistaa

Oppii arvostamaan vasta

Kun joutuu olemaan

Pois kaiken sen luota...

Saippuakupla

Kevyesti se tanssii tuulen mukana

Ylös, alas. Oikealle, vasemmalle.

Ympäri ja ympäri

Kuinka kauas se jaksaa

Kukaan ei tiedä

Jääkö oksaan tai puskaan

Rikkooko lapsi sen

Mutta se ei murehdi

Tietää olevansa kaunis

Ja saavansa ihmiset nauramaan

Se ei murehdi koska sen elämä loppuu

Ja jos katsot oikein tarkkaan

Voit nähkä kuinka kaunis ja värikäs kupla

Heijastaa koko maailman sisäänsä. 

Maailman tarjonta

Mitä minusta tulee

Tuleeko mitään

Onnistunko

Entä jos en

Jos epäonnistun

Kelpaanko silti

Vai sysääkö maailma minut syrjään

Entä jos en tiedä

Haluanki edes tietää

Mitä minusta tulee

Mitä maailma minulle tarjoaa

Tai jos se ei tarjoa mitään

Syökö pelko minut ennen kuin saan selville

Onnen sirpale

Joskus onni yllättää

Ja löytyy kun sitä vähiten odottaa

Paikasta josta sitä ei luulisi löytävän

Pieni onnen sirpale

Joka eteeni silloin putosi

Sai minut ymmärtämään

En ollutkaan onnellinen

Nostin sirpaleen ja piilotin sen taskuuni

Tätä palaa pitää vaalia

Jotta joskus voin näyttää sen muillekkin

Ensin en meinannut uskaltaa ottaa sitä esiin

Pelkäsin että se häviää

Mutta kun viimein näytin pienen sirpaleen sinulle

Sinäkin näit sen hohdon ja lämmön

Eikä se vieläkään ole kadonnut

Olen onnellisempi kuin koskaan

Ja rakastan sinua

Palapelin pala

Joskus kadonneen palan
Elämän palapelistä
Tietää kadottaneensa
Vasta löydettyään sen

Onnea on

Käpertyä syliisi
pakoon maailmaa

Nähdä sinun hymyilevän
ja nauravan

Pitkä kävelylenkki
auringon laskiessa

Kokkaaminen yhdessä
elokuvan pyöriessä taustalla

Nukahtaa viereesi
pää rintakehälläsi

Takkatulen ritinä

Onnea on
Sinä

Iso maailma, pieni sielu

Mitä pienempi sielu
Sen helpommin se eksyy
Häviää ja hukkuu
Maailmankaikkeuteen

Mun puu

Metsän reunalla oli kerran puu
Salaisuuksia täynnä, aina valmiina kuuntelemaan

Pieni tyttö piti sille seuraa

Kertoi murheensa, ilonsa ja salaisuutensa

Vuodet vierivät

Tyttö kasvoi aikuiseksi

Puu kaadettiin

Salaisuudet murrettiin

Wish I could

Tie onneen

Punaviiniä muovimukeissa
Takkatuli
Pimeä metsä ja tähtitaivas
Mökin tuoksu
Ja sinä.
Suudelma, sylisi.

Valo

Pimeyden läpi loistaa aina pieni valo
Vaikka elämä olisi kuinka synkkää
Vaikka olisi kuinka kurja ja vaikea olla

Joskus tuntuu aivan liian rankalta
Ettei mistään tule mitään

Silloin sinä, menninkäiseni muutut päivänsäteeksi
Ja loistat valoa pimeyteen
Nostat minua ylös, pois veden alta, pilvien päälle

Olet inspiraationi, valoni, turvani
Rakastan sinua
Kiitos kun olet olemassa

- Mikaelille

Tyhjyys. Riittämättömyys.

Isoon kulhoon, joka ennen oli täynnä vettä, jää jäljelle vain muutama pisara.
Pisarat ovat hukassa, kulho on niille liian suuri.

Otetaan pienen pieni suloinen kulho, kaadetaan muutamat jäljelle jääneet pisarat siihen.
Näin ne täyttävät koko kulhon, joka on niille juuri sopivan kokoinen.
Pisarat tuntevat olonsa taas hyviksi, ne pärjäävät maailmassa sittenkin.
Omassa sopivan kokoisessa kulhossaan.