Voiko yksi ja sama ihminen olla sekä päivänsäde, että menninkäinen?

Olisko se sitten Päivänkäinen vai Menninsäde?

I'm in love

Joskus
Kun istun vieressäsi
Tajuan
Miten onnellinen oikeasti olen
Miten rakastunut voinkaan olla
Kuinka hyvä luonasi
Sylissäsi on olla

Silloin ymmärrän
Miten hyvin
Päivänsäde ja menninkäinen
Sopivatkaan toisilleen
Miten iloisiksi ne toisensa tekevät

En ole ennen tuntenut
Näin vahvasti

"No man can walk out of his own story."

- Rango

Vapaus

I'm just a little girl

In a big scary world.

Your guardian angel

Pääseekö valo tummien pilvien läpi?

Vai jäävätkö pilvet ainaiseen pimeyteen
Ilman valon pilkahdustakaan

Ihmisten pitäisi oppia pysähtymään ja nauttimaan hetkestä.

Sinä

Yhdellä katseella

Veit jalat altani

Sait minut hymyilemään

Ja nauramaan

Aivan uudella tavalla

Yksi suudelma

Sai kylmät väreet kulkemaan

Selkärankaani pitkin

Se tuntui paremmalta

Kuin ikinä

Silloin tiesin

Tämä on oikea rakkaus

Tässä minun kuuluu olla

Sinun kanssasi

Teit minusta hetkessä

Onnellisemman kuin koskaan ennen

Ja siksi

Rakastan sinua

Menninkäiselleni

Päivänsäde ja Menninkäinen

Kaikki sanoi
Ettei niin voi olla
Että Päivänsäde ja Menninkäinen
Eivät voisi ikinä elää yhdessä
Niin ei vain voisi olla
Sitä riskiä ei saisi ottaa
Ei saisi edes kokeilla

Päivänsäde kuolisi
Menninkäinen sokeutuisi

Mutta emme kuunnelleet
Emme välittäneet
Otimme riskin

Ja tässä sitä ollaan
Päivänsäde ja Menninkäinen
Onnellisesti yhdessä

Vanha satu
Kirjoitetaan uudelleen

Kaikkeen on ratkaisu, muuten se ei ole ongelma.

Aurinko nousee vihdoin

Ja vastoin kaikkien luuloja, odotuksia ja oppeja
Päivänsäde ja Menninkäinen
Saavat vihdoin toisensa.

Kaikki muu on turhaa, paitsi rakkaus

Kuuntele sydäntäsi
Mene sinne, minne se käskee
Älä anna muiden vaikuttaa
Mitä tunnet ja mitä ajattelet
Vain sinä tiedät
Mitä haluat

Voiko päivänsäde ja menninkäinen elää yhdessä?

Mä uskon, että voi.

Ota riskejä - vain siten pääset elämässä eteenpäin

Askel kerrallaan
Elämän virran mukana
Katso mihin se sinut vie
Mitä kaikkea voit löytää
Hymyile elämälle
Niin elämä hymyilee sinulle

Tappaako päivänsäde menninkäisen?

Tuli

Tuli tuhoaa

Kaiken sisältä päin

Polttaa sielua

Näännyttäen ja tuhoten kaiken

Ajatukset tuhoaa sielua

Tunteet kärventää sydäntä

Mun sielu on puutunut

Tulta ei voi sammuttaa
Vaikka tekee kipeää

Palan loppuun

Olen hukassa

Eksynyt ajatusteni maailmaan

Miks hautausmaalla on aina kylmempää?

Mä oon vaan mä

Älä tuomitse mua
Kun et edes vaivaudu tutustua

Älä puhu musta paskaa
Kun et tiedä millanen oikeesti oon

Sä luulet tietäväs paremmin
Luulet tuntevas mut

Mut mä oon tällänen
Kun olen

Enkä aio kenenkään takia muuttua

Et jos en kelpaa
Niin antaa olla
Se on sun häviös

Etkä sä todellakaan
Voi kieltää
Ihmisiä olemasta mun kanssa
Tai tykkäämästä musta

Että suksi sä vaan sinne
Minne haluisit mun menevän.

Surun ja ilon tasapaino

Ilo ja Suru kävelivät toistensa ohi kadulla.

Molemmat pysähtyivät, kääntyivät ja tervehtivät toisiaan.

Kaksikko tutkaili toisiaan ajatellen, että itse on parempi kuin toinen.

Viimein Suru rentoutti ryhtiään ja kysyi

         "Mikä sinusta muka tekee niin ihmeellisen ja hyvän? Muka paremman kuin minä."

Ilo hymyili ja nosti ylväästi leukaansa.

        "Minun takiani ihmiset hymyilevät ja nauttivat olostaan."

Suru nyökkäsi ja mietti hetken, kunnes Ilo kysyi varovaisesti

        "Entä sinä sitten? Miksi sinä olet olemassa? Olet aivan turha ja estät ihmisiä olemasta onnellisia."

Suru hymyili ja pudisti päätään

        "Ilman minua ei olisi sinua. Kun ihminen on joskus surullinen, hän osaa olla onnellinen ja arvostaa sitä. Ilman minua kaikki olisi yhdentekevää, mikään ei tuntuisi ihmeelliseltä."

Ilo katsoi toista kummissaan ja totesi hiljaisesti

        "Olet oikeassa. Ja ilman minua ei olisi sinua, kaikki olisi silloinkin yhdentekevää...."

Suru nyökkäsi hymyillen ja tarttui Ilon käteen, ja he kävelivät yhdessä, ystävinä käsi kädessä

Aikuisuus

Mihin se aika meni

Kun bussinapin painaminen

Oli päivän kohokohta,

Pojat oli ällöjä

Ja niistä sai pöpöjä,

Nukuttiin vanhempien sängyssä

Kun pelättiin mörköjä.

Mitä hienoa

Aikuisuudessa muka on?

Mä olisin mielummin vielä lapsi

Pieni ja mörkökammonen

Kuin aikunen jonka pitää ottaa vastuuta

Pankkitileistä

Omasta elämästä.

Miten kaikki on

Lapsena niin kiinnostavaa

Ja jännittävää.

Miten siitä kaikesta

Tulee turhaa ja tylsää.

Miten kaikki tuntuu

Yhdentekevältä.

Missään ei ole

Mitään tolkkua.