Pelko

Joskus pelko siitä

Että en riitä

En onnistu

En ole tarpeeksi

Mustaa mieleni.

Tunteesta on vaikea päästä eroon

Kun se kasvaa tarpeeksi suureksi.

Mutta kun sinä pidät minua sylissä

Tiedän

Että sinulle riitän

Juuri tälläisenä.

Kiitos ettet anna mieleni mustua. 

Vuosi sitten

Takkatuli ja punaviini

lämmittivät poskiani.

Minun käteni

lähellä sinun kättäsi.

Maailmassa vain me kaksi.

Tunsin olevani enemmän elossa,

kuin milloinkaan.

Sinun suudelmasi,

sytytti tulen sisälläni.

Ja minä tiesin, 

tässä minun kuuluu olla.

Sinun kanssasi, sinun omasi, sinun.

Koti

Maataan

Kotiaan

Perhettään

Ja kaikkea mitä omistaa

Oppii arvostamaan vasta

Kun joutuu olemaan

Pois kaiken sen luota...

Saippuakupla

Kevyesti se tanssii tuulen mukana

Ylös, alas. Oikealle, vasemmalle.

Ympäri ja ympäri

Kuinka kauas se jaksaa

Kukaan ei tiedä

Jääkö oksaan tai puskaan

Rikkooko lapsi sen

Mutta se ei murehdi

Tietää olevansa kaunis

Ja saavansa ihmiset nauramaan

Se ei murehdi koska sen elämä loppuu

Ja jos katsot oikein tarkkaan

Voit nähkä kuinka kaunis ja värikäs kupla

Heijastaa koko maailman sisäänsä. 

Maailman tarjonta

Mitä minusta tulee

Tuleeko mitään

Onnistunko

Entä jos en

Jos epäonnistun

Kelpaanko silti

Vai sysääkö maailma minut syrjään

Entä jos en tiedä

Haluanki edes tietää

Mitä minusta tulee

Mitä maailma minulle tarjoaa

Tai jos se ei tarjoa mitään

Syökö pelko minut ennen kuin saan selville

Onnen sirpale

Joskus onni yllättää

Ja löytyy kun sitä vähiten odottaa

Paikasta josta sitä ei luulisi löytävän

Pieni onnen sirpale

Joka eteeni silloin putosi

Sai minut ymmärtämään

En ollutkaan onnellinen

Nostin sirpaleen ja piilotin sen taskuuni

Tätä palaa pitää vaalia

Jotta joskus voin näyttää sen muillekkin

Ensin en meinannut uskaltaa ottaa sitä esiin

Pelkäsin että se häviää

Mutta kun viimein näytin pienen sirpaleen sinulle

Sinäkin näit sen hohdon ja lämmön

Eikä se vieläkään ole kadonnut

Olen onnellisempi kuin koskaan

Ja rakastan sinua

Palapelin pala

Joskus kadonneen palan
Elämän palapelistä
Tietää kadottaneensa
Vasta löydettyään sen

Onnea on

Käpertyä syliisi
pakoon maailmaa

Nähdä sinun hymyilevän
ja nauravan

Pitkä kävelylenkki
auringon laskiessa

Kokkaaminen yhdessä
elokuvan pyöriessä taustalla

Nukahtaa viereesi
pää rintakehälläsi

Takkatulen ritinä

Onnea on
Sinä

Iso maailma, pieni sielu

Mitä pienempi sielu
Sen helpommin se eksyy
Häviää ja hukkuu
Maailmankaikkeuteen

Mun puu

Metsän reunalla oli kerran puu
Salaisuuksia täynnä, aina valmiina kuuntelemaan

Pieni tyttö piti sille seuraa

Kertoi murheensa, ilonsa ja salaisuutensa

Vuodet vierivät

Tyttö kasvoi aikuiseksi

Puu kaadettiin

Salaisuudet murrettiin

Wish I could

Tie onneen

Punaviiniä muovimukeissa
Takkatuli
Pimeä metsä ja tähtitaivas
Mökin tuoksu
Ja sinä.
Suudelma, sylisi.

Valo

Pimeyden läpi loistaa aina pieni valo
Vaikka elämä olisi kuinka synkkää
Vaikka olisi kuinka kurja ja vaikea olla

Joskus tuntuu aivan liian rankalta
Ettei mistään tule mitään

Silloin sinä, menninkäiseni muutut päivänsäteeksi
Ja loistat valoa pimeyteen
Nostat minua ylös, pois veden alta, pilvien päälle

Olet inspiraationi, valoni, turvani
Rakastan sinua
Kiitos kun olet olemassa

- Mikaelille

Tyhjyys. Riittämättömyys.

Isoon kulhoon, joka ennen oli täynnä vettä, jää jäljelle vain muutama pisara.
Pisarat ovat hukassa, kulho on niille liian suuri.

Otetaan pienen pieni suloinen kulho, kaadetaan muutamat jäljelle jääneet pisarat siihen.
Näin ne täyttävät koko kulhon, joka on niille juuri sopivan kokoinen.
Pisarat tuntevat olonsa taas hyviksi, ne pärjäävät maailmassa sittenkin.
Omassa sopivan kokoisessa kulhossaan.

Voiko yksi ja sama ihminen olla sekä päivänsäde, että menninkäinen?

Olisko se sitten Päivänkäinen vai Menninsäde?

I'm in love

Joskus
Kun istun vieressäsi
Tajuan
Miten onnellinen oikeasti olen
Miten rakastunut voinkaan olla
Kuinka hyvä luonasi
Sylissäsi on olla

Silloin ymmärrän
Miten hyvin
Päivänsäde ja menninkäinen
Sopivatkaan toisilleen
Miten iloisiksi ne toisensa tekevät

En ole ennen tuntenut
Näin vahvasti

"No man can walk out of his own story."

- Rango

Vapaus

I'm just a little girl

In a big scary world.

Your guardian angel

Pääseekö valo tummien pilvien läpi?

Vai jäävätkö pilvet ainaiseen pimeyteen
Ilman valon pilkahdustakaan

Ihmisten pitäisi oppia pysähtymään ja nauttimaan hetkestä.

Sinä

Yhdellä katseella

Veit jalat altani

Sait minut hymyilemään

Ja nauramaan

Aivan uudella tavalla

Yksi suudelma

Sai kylmät väreet kulkemaan

Selkärankaani pitkin

Se tuntui paremmalta

Kuin ikinä

Silloin tiesin

Tämä on oikea rakkaus

Tässä minun kuuluu olla

Sinun kanssasi

Teit minusta hetkessä

Onnellisemman kuin koskaan ennen

Ja siksi

Rakastan sinua

Menninkäiselleni

Päivänsäde ja Menninkäinen

Kaikki sanoi
Ettei niin voi olla
Että Päivänsäde ja Menninkäinen
Eivät voisi ikinä elää yhdessä
Niin ei vain voisi olla
Sitä riskiä ei saisi ottaa
Ei saisi edes kokeilla

Päivänsäde kuolisi
Menninkäinen sokeutuisi

Mutta emme kuunnelleet
Emme välittäneet
Otimme riskin

Ja tässä sitä ollaan
Päivänsäde ja Menninkäinen
Onnellisesti yhdessä

Vanha satu
Kirjoitetaan uudelleen

Kaikkeen on ratkaisu, muuten se ei ole ongelma.

Aurinko nousee vihdoin

Ja vastoin kaikkien luuloja, odotuksia ja oppeja
Päivänsäde ja Menninkäinen
Saavat vihdoin toisensa.

Kaikki muu on turhaa, paitsi rakkaus

Kuuntele sydäntäsi
Mene sinne, minne se käskee
Älä anna muiden vaikuttaa
Mitä tunnet ja mitä ajattelet
Vain sinä tiedät
Mitä haluat

Voiko päivänsäde ja menninkäinen elää yhdessä?

Mä uskon, että voi.

Ota riskejä - vain siten pääset elämässä eteenpäin

Askel kerrallaan
Elämän virran mukana
Katso mihin se sinut vie
Mitä kaikkea voit löytää
Hymyile elämälle
Niin elämä hymyilee sinulle

Tappaako päivänsäde menninkäisen?

Tuli

Tuli tuhoaa

Kaiken sisältä päin

Polttaa sielua

Näännyttäen ja tuhoten kaiken

Ajatukset tuhoaa sielua

Tunteet kärventää sydäntä

Mun sielu on puutunut

Tulta ei voi sammuttaa
Vaikka tekee kipeää

Palan loppuun

Olen hukassa

Eksynyt ajatusteni maailmaan

Miks hautausmaalla on aina kylmempää?

Mä oon vaan mä

Älä tuomitse mua
Kun et edes vaivaudu tutustua

Älä puhu musta paskaa
Kun et tiedä millanen oikeesti oon

Sä luulet tietäväs paremmin
Luulet tuntevas mut

Mut mä oon tällänen
Kun olen

Enkä aio kenenkään takia muuttua

Et jos en kelpaa
Niin antaa olla
Se on sun häviös

Etkä sä todellakaan
Voi kieltää
Ihmisiä olemasta mun kanssa
Tai tykkäämästä musta

Että suksi sä vaan sinne
Minne haluisit mun menevän.

Surun ja ilon tasapaino

Ilo ja Suru kävelivät toistensa ohi kadulla.

Molemmat pysähtyivät, kääntyivät ja tervehtivät toisiaan.

Kaksikko tutkaili toisiaan ajatellen, että itse on parempi kuin toinen.

Viimein Suru rentoutti ryhtiään ja kysyi

         "Mikä sinusta muka tekee niin ihmeellisen ja hyvän? Muka paremman kuin minä."

Ilo hymyili ja nosti ylväästi leukaansa.

        "Minun takiani ihmiset hymyilevät ja nauttivat olostaan."

Suru nyökkäsi ja mietti hetken, kunnes Ilo kysyi varovaisesti

        "Entä sinä sitten? Miksi sinä olet olemassa? Olet aivan turha ja estät ihmisiä olemasta onnellisia."

Suru hymyili ja pudisti päätään

        "Ilman minua ei olisi sinua. Kun ihminen on joskus surullinen, hän osaa olla onnellinen ja arvostaa sitä. Ilman minua kaikki olisi yhdentekevää, mikään ei tuntuisi ihmeelliseltä."

Ilo katsoi toista kummissaan ja totesi hiljaisesti

        "Olet oikeassa. Ja ilman minua ei olisi sinua, kaikki olisi silloinkin yhdentekevää...."

Suru nyökkäsi hymyillen ja tarttui Ilon käteen, ja he kävelivät yhdessä, ystävinä käsi kädessä

Aikuisuus

Mihin se aika meni

Kun bussinapin painaminen

Oli päivän kohokohta,

Pojat oli ällöjä

Ja niistä sai pöpöjä,

Nukuttiin vanhempien sängyssä

Kun pelättiin mörköjä.

Mitä hienoa

Aikuisuudessa muka on?

Mä olisin mielummin vielä lapsi

Pieni ja mörkökammonen

Kuin aikunen jonka pitää ottaa vastuuta

Pankkitileistä

Omasta elämästä.

Miten kaikki on

Lapsena niin kiinnostavaa

Ja jännittävää.

Miten siitä kaikesta

Tulee turhaa ja tylsää.

Miten kaikki tuntuu

Yhdentekevältä.

Missään ei ole

Mitään tolkkua.

Rakkaalle ystävälle

Ikävä
On maailman hirvein tunne
Varsinkin
Kun tietää
Ettei voi enää ikinä tavata.

Miksi se on niin
Miksen voi enää nähdä sua
Vaikka kuinka ikävöin
Mikset voi tulla takaisin...

Ne sanoo
Että oot nyt paremmassa paikassa
Mutta mä tiedän
Olisit mielummin täällä
Etkä haluais
Että ihmiset itkee
Ikävää.

Sä oot aina
Mun sydämessä
Enkä ikinä unohda
Meidän yhteisiä hetkiä.

Joulu

Joululaulut

Mankassa soi

Laulut kertoo iloista ja suruista 

talvesta

Tontuista ja poroista.

Piparin tuoksu

Leijuu keittiössä

Oravia ja possuja

Eri värisiä ja näköisiä.

Ulkona 

Synkkä ilma

Ei vielä sada lunta.

Silti

Laulan ja leivon

Jos lumi pian tulisi.

Joulun taika on sydämessä

Siellä missä sinäkin.

The world

(Löysin vanhan runon da.sta)

World so pretty
So innocent
Is rotten inside
Full of shit.

It's a prision
Where we desire to live
But still
We wish to dissapear.

This world we know
Is not pretty
Or innocent
But rotten inside
And full of shit.

Everytihng that looks pretty
Is just fake

I want to escape
From this white prision
Of life
Before the world
Will drown in bitter tears.

The pretty world
Full of shit
Fuck you all.

Miks kaikki on vaikeeta

Miks on niin vaikeeta

Ottaa itteään niskasta kiinni

Ja hymyillä vaikkei huvittais.

Miks on niin vaikeeta

Panostaa kouluun

Siivota huone

Ilman että pyydetään.

Miks kaiken pitää olla vaikeeta

Koulun ja arjen

Aivan kaiken. 

Joskus tuntuu 

Ettei mitään tee ikinä oikein.

Kaikki mitä sanoo ja tekee

On kaikki väärin. 

Jos on hiljaa, on masentunut

Jos puhuu kokoajan, on ärsyttävä.

Minkä ihmiset oikeen hyväksyy?
Milloin osaan tehdä asiat oikein?

Runo äidille

Kirjotin tän äidille synttärilahjaksi:

Elämällä on punainen lanka

Punainen, rakkauden väri

Lanka, elämän tuki

Jotkut langat katkeaa

Mutta tämä ei milloinkaan

Muut langat

On huonosti kudottu

Tähän on käytetty

Enemmän aikaa

Punainen elämän lanka

Joka ei milloinkaan katkea

Lanka tehty rakkaudesta

Ei ole mitään vastaavaa

Punainen lanka

Kudottu äidin rakkaudesta

Sitä suojelen, sen talteen laitan

Tärkein lanka elämän

Rakkaudesta äidin kudottu

Musiikki (runo)

Kuvittelin kerran

Millaista olisi Ilman musiikkia.

Kaikkialla olisi hiljaista

ja kuollutta.

Kaikki olisivat hiljaa ja suruissaan.

Ne jotka ennen soittivat

Istuisivat nyt tarpeettoman tuntuisina

Hiljaa paikallaan. He eivät saisi soittaa.

….

Kunnes joku rohkea joka uskaltaa

Joka ei jaksa enää hiljaisuutta

Alkaa soittaa kitaraa

Ja kaikki hymyilevät taas

Taas saa musiikki täyttää kadut.

Mitä elämä olisi muka ilman sitä?

Väritöntä ja kylmää.